Blog

OKM:lle kiitos

Posted on

Pyysimme opetus- ja kulttuuriministeriöltä toiminta-avustusta. Tänä vuonna saimme tyhjää ja päätimme tehdä heille tanssin siitä kuinka tyhjän saa pyytämällä.

”Pand on koko Suomen alueella toimiva kansainvälinen rauhanjärjestö. Sillä on hallituksen varajäsenien ja jäsenien kautta toimintaa Kuopiossa, Tampereella ja Turussa. Pandin jäsenistössä on paljon sekä varsin ansioituneita että juuri taidekouluista valmistuvia taiteilijoita. Pandin taiteilijoiden skaala on laaja osaamisen suhteen on hyvin monipuolinen. Meillä on mukana kuvataiteilijoita, muusikoita, tanssijoita, näyttelijöitä, kirjailijoita, käsitetaiteilijoita, perfomassitaiteilijoita jne.

Pandin on lähivuosina liittynyt yhä enemmän nuoria, mikä kertoo rauhantyön tarpeellisuudesta. Samalla kun OKM omalla päätöksellään viestii päinvastaista.

Pandin toiminta on aktiivista ympäri vuoden. Pandin galleria on auki ympäri vuoden. Pand järjestää tempauksia ympäri vuoden. Pandillä on oma taiteilijoiden klubi (Sävy-Klubi) ympäri vuoden. Pand ja taide jalkautuu ja kohtaa ihmisen. Taide voi muuttaa maailmaa, koska se antaa ihmiselle ajattelemisen aihetta ja kohtaa ihmisen myös tunnetasolla.

Pand vastaa monen tapahtuman kulttuuritarjonnasta mm. Suomen sosiaalifoorumin, Taiteiden yön, Loviisan rauhanfoorumin, Hirosimapäivän, Kaiken kansan itsenäisyyspäivät Kanneltalossa. Lista on pitkä.

 

VAATIMUS

Vaadimme, että valtion tulee tukea Pand kansalaisjärjestönä ja taiteilijoiden omana yhteisönä. Vaadimme, että OKM:n on kumottava 0 euron tukipäätös ja sen tulee myöntää Pandille vähintään viimevuotinen 12 000 euron toiminta-avustus. Valtion tulee taata yleishyödyllisen kansalaisjärjestön toiminta. Se on hyväksi ympäristölle, vakaudelle ja demokratialle. Meistä on kertakaikkisen väärin, että taas kerran artisti maksaa -ja kyllähän me maksamme.

Pandin rahoitus on hyvin pieni, mutta siitä huolimatta toiminta on laajaa, kiitos aktiivisen ja luovan jäsenistön. Meistä on äärimmäisen ikävää, että te katsotte kaiken tämän nollan arvoiseksi.”

. Eli Ohessa edellisen puheenjohtajan Eeva-Helena Inomaan mielipidekirjoitus:

https://www.hs.fi/paivanlehti/01052018/art-2000005662335.html

https://vimeo.com/270013653

Rauhanpuisto – Peace Park

Posted on

Rauhanpuisto – Peace Park

kuva: Antti Seppänen

Rohkeasti rauhan asialla!

Pandin perinteinen Rauhanpuisto rakennetaan taas piristämään taiteiden yötä. Tervetuloa katsomaan esityksiä, ottamaan osaa, keskustelemaan rauhasta, hetkeksi levähtämään tai vaikka vain keksille.

On askartelu ja origamityöpajaa, tanssia ja musiikkiä ja rauhanjärjestöjen tervehdyksiä.

Juontajian toimivat JP Väisänen ja Elviira Davidow

19:00 Terhi Vaimala & Moritz Carthauser Sketches
21.00 Runoesitys
21:15 Katja Luhtala

Ilmainen sisäänpääsy
Lapsiystävällinen

Otetta maailmasta – runoilija ja rauhanaktivisti Marko Niemi

Posted on

21. maaliskuuta on YK:n kansainvälinen maailman runouden päivä. 

PAND ja DSL järjestävät  21.3. Seikkailutalossa Kallvikinnimentie 10 Vuosaaressa kello 17-21 keskustelu- ja kulttuuritilaisuuden, jossa runous ja kansainvälisyys ovat keskiössä. 

Runoilija Marko Niemen uusimman runoteoksen nimi on ”Kuristus”

 Otetta maailmasta – runoilija ja rauhanaktivisti Marko Niemi



Marko Niemi kirjoittaa runoja lukevalle, mutta samalla myös lausunnasta nauttivalle yleisölle. Niemelle runous on taiteen rajatonta ja vapaata aarreaittaa, missä lapsenomainen leikki ja temmellys on suotavaa – jopa välttämätöntä. 
–          
En kirjoita runojani tietylle kohderyhmälle, vaan ne ovat niin sanotusti vapaata riistaa sekä jokaisen nautittavissa ja alas ammuttavissa. En myöskään varo saati sorru itsesensuuriin kirjoittaessani, vaan runoudessani on myös vahva yhteiskuntakriittinen sävy – siitä voi joko pitää tai olla pitämättä. En kuitenkaan julista mitään, vaan kirjoitan, miten asiat koen, näen ja tunnen: annan palaa, irrotan käsiraudat ja päästän sisimmässäni riehuvan kauhukakaran valloilleen. Koen olevani eräänlainen ”outsider”, mutta sairaalloisessa yhteiskunnassa – missä ainoastaan taloudellinen voitontavoittelu koetaan ”järkeväksi – ulkopuolisuudessa on pakko olla jotain hyvää, vahvaa ja ylevää, avaa Niemi.
Runoilijan uusin runoteos ”Kuristus” on julkistamista vaille valmis. Se on Nimen toinen julkaistu laitos ja se ilmestyy maalis-huhtikuussa. Uuden teoksen kirjoittamiseen on kulunut kolmen vuotta 
–          
Kuristuksen kirjoittaminen oli rankaa, surullista, iloista, hauskaa ja ratkiriemukasta. Se on elämänmakuinen kokonaisuus, missä nauru raikaa ja samalla masennuksen piru huohottaa jatkuvasti lipoen suolaisen makealla kielellään ihmistä niskaan, kuvailee Niemi

Niemi suhtautuu runojen kirjoittamiseen ja runoilijana olemiseen kuin kyse olisi kielellisenä kapinallisena olemisesta. Nimi haluaa asetella palikoita uusiin ja yllätyksellisiin asentoihin. Niemi pyrkii tavoittamaan ja saamaan otetta maailmasta sekä ymmärtämään paremmin ihmisyyttä.
–           
Jokaisen runon tehtävänä on määritellä runous uudestaan. Kielessä ei ole sääntöjä.  Sääntöjä on ainoastaan kieliopissa.  Kirjoitan kaikkea systemaattisuutta ja virtaviivaisuutta vastaan käsityönleima takaraivoni pulssissa kiihkeästi jyskyttäen, sanoo Niemi
Marko Niemelle runo on kartta maailmaan ja ihmisyyteen. Runous Niemelle on jatkuvaa kielen uudistamista.
–          
Kun kokee olevansa ”valmis”, pitää kääntää sivua ja välttää olemasta ”oikeassa”. Kaikesta ”valmiista” ja ”oikeasta” puuttuu henki: sellaiset tekstit ovat jo syntyessään kuolleita, koska yllätysmomentti puuttuu, selventää Niemi

Jos Marko Niemi ei kirjoittaisi runoja hän tekisi katuperformansseja
–          
Minun olisi keksittävä jokin toinen tapa ymmärtää ihmisyyttä ja jäsentää maailmaa. Teen nykyisin – ainakin joidenkin mielestä – provokatiivisia performansseja ja se on hyvä tapa herättää keskustelua ja nostaa epäkohtia esille. Kyllä: jos en kirjoittaisi runoja, tekisin enemmän katuperformansseja!
Marko Niemi on rauhan taiteilija. Nimen mielestä   taiteilijoiden rauhanliikettä tarvitaan siihen mihin taiteilijoitakin.
–        
 Taiteilijoiden rauhanliikkeen tehtävänä on seistä hullujenhuoneen portinvartijana tilanteessa, missä ihmisyyttä poltetaan roviolla, missä luontoa ja koko maailmaa huutokaupataan: taiteilijan on tehtävä se mitä taiteilijan pitää tehdä, sanoo Marko Niemi

Valoa tunnelin päässä – Helsingistä taiteilijoiden pääkaupunki

Posted on
Kuvataiteilija ja Helsingin taiteilijaseuran varapuheenjohtaja Satu Kalliokuusi puhuu Kallion kirjastossa taiteilijoiden keskustelutilaisuudessa 18.3. ”Helsingistä taiteilijoiden pääkaupunki”


Satu Kalliokuusi on helsinkiläinen kuvataiteilija, jonka maalauksiin voi törmätä, vaikka Helsingin taidelainaamossa.
Satu Kalliokuusen teoksia voi kuka tahansa lainata kotiinsa sopivaksi ajaksi. Taidelainaamo on osoitteessa Rikhardinkatu 3.    
Vapaana on nettitietojen mukaan esimerkiksi Kalliokuusen teos ”I see the light”. 
Mutta onko taiteilijan elämässä tunnelin päässä valoa? Kalliokuusi osallistuu PAND:in ja DSL:n keskusteluun ”Taiteilijoiden pääkaupunki” 18.3. Kallion kirjastossa, 5. Linja 11 kello 12-15.
 Valoa tunnelin päässä – Helsingistä taiteilijoiden pääkaupunki
–       Taiteilijan työ Helsingissä on tänä päivänä suurimmalla osalla alan ammattilaisista taloudellisesti haastavaa. Työtilojen vuokrat ovat korkeahkot ja tulonhankkimiskustannukset kontra tulot eivät monellakaan ole suhteessa toisiinsa kohdallaan. Kuvataiteilija työskentelee oman työnsä lisäksi yleensä muussakin työssä ja työ on usein pätkätyötä tai vakituisena työnä vie ison ajan taiteen tekemiseltä. Toimenkuva on henkisesti monelle raskas.  Apurahoilla ei kukaan taiteilija varsinaisen leveästi elä vaikka niitä saisikin. Keskimääräinen vuosiapuraha/kk on pakollisten maksusen jälkeen n 1200 eur. Siitä voi jokainen laskea mitä vuokrien ja tarvikkeiden maksun jälkeen käteen jää eli pakko on olla myös muuta työtä. Apurahoja sinänsä saa kuitenkin hyvin pieni joukko. Tutkimusten mukaan n 7-10 % kuvataiteilijoista toimii jonkin apurahan turvin. Se on täysin riittämätön määrä, kertoo Kalliokuusi
Kaupungin tuettava enemmän taiteilijoita
Kuvataiteilija Satu Kalliokuusi toivoo, että Helsingin kaupunki alkaisi tukea taiteilijoita huomattavasti nykyistä enemmän  jollakin konkreettisella tavalla.
–       Kaupunki voisi tarjota taiteilijoiden käyttöön ilmaiseksi tai kustannusten (sähkö/vesi tms) hinnalla työhuonetiloja, konkretisoi asiaa Kalliokuusi
–       Myös kaupungin vuosittaiset kulttuuriin kohdennettavat taiteen apurahat voisi jakaa tasa-arvoisemmin tai reilummin. Monesti jo nimeä saaneet taiteilijat saavat helpommin tukia projekteihinsa muualtakin, jolloin kaupungin tuki taiteilijoille voisi olla jaettu jopa muilla kuin ansioitumisperusteilla, esim juuri työhuonetukena tai vaikka materiaalikustannuksiin ammattilaisuuden perusteella. Iso osa helsinkiläisistä taiteilijoista elää alle perustoimeentulon rajojen perheineen. Helsingissä asuminen on myös todella kallista. Koska varmaan suurin osa Suomen taiteilijoista asuu Helsingissä, on täällä myös suhteessa vaikeampaa saada tukia. Taiteen tukemisen tavat ja keinot olisikin hyvä ottaa ihan uudelleen pohdinnan aiheeksi ammattilaisten ja virkamiesten kanssa yhteistyössä pääkaupungin alueella. Paljon olisi kehitettävää ja tietenkin toivomme tuen lisääntyvän huomattavasti, listaa Kalliokuusi

Antoisaa työtä virikkeellisessä ympäristössä
Helsingin taiteilijaseuran varapuheejohtajanakin nykyisin toimiva Satu Kalliokuusi pitää taiteilijan työtä Helsingissä antoisana.
–       Helsingissä on runsaasti gallerioita ja taidemuseoita ja mm. näyttelytarjonta on useinkin hyvin korkeatasoista. Taiteilijatarvikkeet saa hankittua läheltä ja kaikenlainen muukin kulttuuritarjonta on runsasta ja monesti maan parasta. Kaupungin kannattaa taiteeseen sijoittaakin, sillä suurin osa matkailijoista tulee Helsinkiin, jos eivät Lappiin matkusta suoraan, vakuuttaa Kalliokuusi
”Helsingistä taiteilijoiden pääkaupunki”
18.3. kello 12–15
Kallion kirjasto, 5. Linja 11, Helsinki, Kallio.
Mukana keskustelussa ja esiitymässä mm.
Satu Kalliokuusi, kuvataiteilija
Maria Malmström, reggae-artisti
JP (Juha-Pekka) Väisänen, käsitetaiteilija, Helsingin kaupungin kulttuuri- ja kirjastolautakunnan jäsen (SKP)
Mari Saloheimo, tutkija
Talvikki Koivu, asukasakviiti
Meri-Sofia Lakopoulos, muusikko
Tilaisuus on osa PAND:in ja DSL:n Helsingin kulttuurikaupunki-keskustelujen sarjaa. Katso kaikki tapahtumat PAND:in kotisivuilta
SÖRKKA (8.3.) – KALLIO (18.3.) – ITÄ-HELSINKI (21.3.) – PIKKU-HUOPALAHTI (25.3.) – RUOHOLAHTI (1.4.) – TÖÖLÖ (8.4.)

Naistenpäivä yhteistyössä turvapaikanhakijoiden kanssa

Posted on
Tila- ja ympäristötaiteilija Tikke Tuura kertoo naistenpäivän tilaisuudessa yhteistyöstään turvapaikanhakijoiden kanssa.



Tikke Tuura on taiteilija jonka taiteen yksi peruselementti näyttää olevan yhteistyö erilaisten ihmisten kanssa. Taiteilijat rauhan puolesta – PAND:in ja  Demokraattisen sivistysliitto DSL:n naistenpäivän tilaisuudessa ” Naisten turvapaikka”  tila- ja ympäristötaiteilija TikkeTuura kertoo ”Piirtämällä näkyväksi – Illustrating me” sarjakuvanäyttelystä ja prosessista, johon turvapaikanhakijat osallistuvat. 
Esillä  ”Pandilassa” on myös alkuperäisiä teoksia ”Piirtämällä näkyväksi – Illustrating me -näyttelystä”, joka on edellisenä päivänä eli 7.3 avautunut Stoan kulttuurikeskuksen parvigalleriassa.
Näyttelyssä on kyse sarjakuvista, joita on piirretty turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksissa. Työpajojen vetäjinä ovat toimineet Maailman sarjakuvat ry:n ohjaajat. Sarjakuvat on tehty ruohonjuurisarjakuvan menetelmällä, jonka ajatus on että kaikki osaavat piirtää.
Sarjakuvat on sitten suurennettu ja siirretty muoviselle kankaalle. Näyttely kiertää kahtena kopiona pitkin Suomea.
– Suurin osa prosessiin osallistuneista piirtäjistä on miehiä, mutta joukossa on myös naisten tekemiä sarjakuvia, valottaa Tikke Tuura
Naistenpäivän tilaisuudessa taiteilija Tikke Tuura kertoo myös muista projekteista, joissa hän on työskennellyt turvapaikanhakijanaisten kanssa.
PAND:in ja DSL:n kansainvälisen naistenpäivän tilaisuutta emännöi origamitaiteilija Eeva-Helena Inomaa.
Naistenpäivän ohjelmassa keskustelua, esityksiä ja pientä tarjoilua.
Antti Seppänen, tanssija ja PAND:in puheenjohtaja
Tikke Tuura, tila- ja ympäristötaiteilija kertoo ”Piirtämällä näkyväksi” sarjakuvanäyttelystä ja prosessista johon turvapaikanhakijat osallistuvat. Esillä teoksia.
Amir Khatib, kuvataiteilija, EU-MAN maahanmuuttajataiteilijaverkoston puheenjohtaja
Tiina Sandberg, Helsingin kaupungin liikuntalautakunnan jäsen (SKP)
Satu Kalliokuusi, kuvataiteilija
Arja Pekurinen, näyttelijä
Mari Saloheimo, tutkija
Katja Luhtala, laulaja- lauluntekijä
JP (Juha-Pekka) Väisänen, puhe ”Feministinen kaupunki” käsitetaitielija, Helsingin kaupungin kulttuuri- ja kirjastolautakunnan jäsen (SKP)
Tilaisuus on osa PAND:in ja DSL:n Helsingin kulttuurikaupunki-keskustelujen sarjaa. 
Katso kaikki tapahtumat PAND:in kotisivuilta
http://pandtaiteilijatrauhanpuolesta.blogspot.fi/
SÖRKKA (8.3.) – KALLIO (18.3.) – ITÄ-HELSINKI (21.3.) – PIKKU-HUOPALAHTI (25.3.) – RUOHOLAHTI (1.4.)- TÖÖLÖ (8.4.)

Turvapaikan hakijan sarjakuva”Piirtämällä näkyväksi – Illustrating me -näyttelystä” näyttelystä