Me ollaan kuultu ja nähty sotaa sotilaiden ja uhrien kertomanan. Sotamaalarit ja elokuvien ohjaajat on sellaisenaan oma omituinen joukkonsa joka siirtää ihmisen alhaisimman toiminnan dokumentiksi ja taiteeksi. Mediasota puolestaan näkyy suoranalähetyksenä olohuoneissamme. Internetissä voimme seurata online kärsimystä ja sairastaa mediaähkyä.

Joku saattoi jo luulla että kamera, julkisuus ja uudet mediat olisi suojaava kilpi. Palestiinassa aktivisti kameroilla on toki taisteltu arkisyrjintää vastaan ja saatu kriminaaleja edesvastuuseen. Joku saattoi luulla, että brutaaleinkin miehittäjävalta laskelmoisi edes vähän missä sen kannattaa milloinkin tappaa ja kenet voi murhata kansainvälisen median edessä.

MUTTA

Israel on nyt laivaiskuillaan kertonut kansainväliselle medialle minkälaista Israel-kuvaa se haluaa edistää. Viesti on selvä. Israel ei kunnioita kansainvälisiä sopimuksia. Israel ei kunnioita humanitäärisiä avustusjärjestöjä. Israelin politiikka on ensi-iskun politiikkaa eikä sitä kiinnosta ihmisoikeudet tai mediasodan moraali.

Kansalaisjärjestö- ja politiikka-aktivistina olen raivoissani Israelin barbaarisesta toiminnasta.

Ollaan siirrytty selvästi kohti uutta aikaa, jossa valtiot niin Meksikossa kuin Israelissa vähät välittää ihmishengestä tai siitä, että niiden rikolliset toimet paljastuvat. Mediassahan juttuja riittää. Ollaan myös siirrytty siihen aikaan, että kansalaisjärjestöjen ja yksittäisten ihmisten on ihan pakko ihmisenä olemisen takia reagoida.

On selvää, että rikollinen toiminta tulee tutkia niin kuin YK:n pääsihteeri on jo vaatinut. Rikolliset on asetettava kansainvälisen tuomioistuimen eteen. Israelin ihmisoikeuksia loukkaavalla toiminnalla on oltava myös laajempaa poliittista vaikutusta.

Mielestäni suomalaistenkin on nyt viimeistään herättävä ja katkaistava Suomen valtion ja Israelin välinen asekauoppasopimus. On sietämätöntä ja kaksinaismoralistista myydä aseita valtiolle, joka murhaa kansainvälisillä vesillä rauhantehtävissä olleita kansalaisaktivisteja. Rauhanaktivisti lopettaisi koko asetuotannon Suomessa.

Me yksittäiset aktivistit voimme nhyt hyvin vaatia, että EU:n on heti ryhdyttävä toimiin joilla irtisanotaan Israelin ja EU:n välinen kauppasopimus.

Kehoitan kaikkia boikotoimaan israelilaisia tuotteita - saarretaan Israel!

Vaaditaan Israel lopettamaan väkivalta!
Gazan saarto on lopetettava!
Palestiinalaisalueiden laiton miehitys on lopetettava!

Juha-Pekka Väisänen

< < < ylös

Rauhanliike siellä missä se on mahdollista

Opiskelin 90-luvun alussa Meksikossa Escuela Esmeraldassa, Frida Kahlon ja Diego Riveran innoittamassa koulussa. Opiskelin seinämaalaustekniikoita ja julkista taidetta. Opettajani oli suurten mestarien Carmonan ja Siqueiroksen oppilas toisessa polvessa. Opettajani oli kansalaisaktivisti ja taisteli Zapatistien rivissä alkuepräiskansojen oikeuksien puolesta.

Miten opiskeluni ja meksikon ihmisoikeude liittyvät tämän päivän suomalaisen rauhanliikkeen yhteiseen seminaariin (8.5.2010) "Kaikki muuttuu" kun Meksikossa mikään ei tunnu muuttuvan. Silloin 90-luvulla opettajani ystäviä kidutettiin, vangittiin ja kuten tiedämme Meksikossa kuolee läheisä joka vuosi. Mosaiikkitekniikoiden ohella puhuin meksikolaisen opettajani kanssa myös politiikkaa. Kerroin, että olen PAND taiteilijat rauhan puolesta aktivisti, teemme rauhankonsertteja, käveleviä mielenosoitustaidenäyttelyitä ja performansseja rauhan puolesta. Kerroin, että en hyväksy väkivaltaa, vastustan käsiaseita ja maamiinoja - ydinaseita ja ydinvoimaa. Puhkuin rauhan aktivistin intoa. Opettajani totesi, että hyvä, jatka samaa rataa siellä missä se on mahdollista. Jos me Meksikosssa haluamme edes palan maata, jossa kasvattaa lapsillemme ruokaa nyt eikä kahden sadan vuoden kuluttua on toimittava ihan toisella tavalla. Intiaani kyliä vastassa on koko Meksikon armeija ja vapaakauppasopimukset rikkaiden maiden kuten Yhdysvaltoijen ja Kandan. Myös EU:lla on Nafta-tehtaaksi muuttuneen Meksikon kanssa vapaakauppasopimus.

Suomalainen rauhanliike toimii siellä missä se on mahdollista. On merkittävää, että tänään olemme yhteisessä tilaisuudessa ja että tämä on mahdollista. Voisi melkein sanoa, että ihan sama mitä puhumme kunhan ajattelemme yhdessä.

Mielestäni suomalaisen rauhanliikkeen ei pidä olla yksimielinen eikä kaikkien järjestöjen tarvitse olla yleisrauhan järjestöjä. Olemme onnistuneet luottamuksen synnyttämisessä jota yhteistyö voimistuakseen tarvitsee. Tuemme ja mainostamme toistemme tapahtumia - osallistumme niihin emmekä leimaa tai liputa niitä omiksi meriiteiksemme. Meillä on yhteinen asia.

Naton vastainen työ on yksi meitä yhdistävä asia. Suuri suomalainen enemmistö vastustaa Natoa koska se ei mitenkään lisää suomalaisten tai eurooppalaisten turvallisuutta. Nyt on esitettävä vaihtoehtoja ja se on Rauhanpuolustajien puheenjohtajan tutkija, Markku Kangaspuronkin esille nostama sivistyneen politiikan vaihtoehto, joka pohjautuu sotilasliittoutumattomien maiden yhteistyöhön.

Suomalainen poliittinen eliitti kuitenkin vähät välitää suuren enemmistön mielipiteistä mistä hyvänä esimerkkinä se, että isännöimme ensimmäisenä ei-nato-jäsenmaana maaliskuun Naton strategiaseminaaria Helsingissä.

Mediaan levisi kuvat hymyilevästä Tarja Halosesta ja Naton pääsihteeri Rasmussenista. Suomen pääministeri ja Nobelin rauhan palkinnon saanut presidentti Ahtisaari olivat kuvissa ja haastatteluissa tyytyväisiä Naton kokoukseen. Naton pääsihteerin viesti on , että Nato on globaali rauhanturvaamisen palvelukeskus. Suomalainen poliittinen eliitti haluaa nyt edelleen kehittää Natojohtoisia palveluoperaatioita - ja jos luulette, että rauhanturvan käsite jää viimeiseksi mustan valkoiseksi maalaamisksi niin olette väärässä. Uusia yhteistyömuotoja on stretegian mukaan luvassa.

Tiedämme jo, että kehitysmaapoliittiset rahat ovat tällä eduskuntakauella vihreiden hallituksessa mukana olosta huolimatta supistuneet ja samaan aikaan Nato-johtoinen kehityshteistyö hankkeet ovat saaneet rahoitusta ja mikä huolestuttavinta myös entistä laajempaa poliittista kannatusta.

Tuo kulttuurin ja taiteen supervalta Meksiko on rauhan ja ihmisoikeuksien kehitysmaa. Meksiko on dialektisesti mielenkiintoinen - niin paljon rikkautta ja köyhyyttä.

Suomellakin on joitakin kehitysyhteistyö projekteja Meksikon kanssa. Suomen kehitysyhteistyön kahdeksan pitkäaikaista yhteistyömaata ovat Etiopia, Kenia, Mosambik, Sambia, Tansania, Nepal, Vietnam ja Nicaragua. Rauhankehitysyhteistyön näkökulmasta Meksiko on totaalinen kehitysmaa. Muutamat yksittäiset aktivistit ja järjestöt ovat mukana Meksikon alkuperäiskansojen rauhankehityksen yhteistyössä.

Pandissa olemme katselleet kuukausittain meksikolaisten intiaani yhteisöjen itsensä tuottamia videodokumentteja. Pandin aktiivijäsenistä puolet on maahanmuuttajia ja heidän joukossa on paljon latinalaisesta Amerikasta lähtöisin olevia kulttuurityöntekijöitä ja taiteilijoita. Kiinnostus alkuperäiskansojen ihmisoikeuksiin ja tarkka nökokulma ja asiantuntemus on siksi ollut keskusteluissa luonnollista.

Suomi on tänään mukana Afganistanin sodassa Natojoukkojen johtamassa rauhankehitysyhteistyössä. Meille kansalaisjärjestöille on esitetty avoin kutsu osallistua Afganistanin Natojohtoiseen jälleenrakennukseen.

Kulttuurin piti alkaa 90-luvulla läpäistä kaikkia kehitysyhteistyö hankkeita. Pand oli mukana Nicaraguassa ja Mosambikissa läpäisemässä hankkeita. Olemme järjestönä kasvaneet valtavasti näiden hankkeiden myötä ja olemme esittäneet ministeriölle budjetoitavaksi lisää resursseja rauhankulttuurin kehitysyhteistyöhankkeille.

Pienen ja totaalisesti valtionavusta riippuvasisen järjestön niin kuin Pandin toimiminen kehitysavun täystoimijana on melkein mahdoton tehtävä. Meidän pitäisi ensin järjestää vähintään viisi Kulttuuritalon täyttävää konserttia ja saada niistä kaikki lipputulot verottomana. Pandin pitäisi ottaa riski ja vuokrata muutama harrastajateatteri ja saada salit täyteen parillekymmenelle esitykselle. Järjestön pitäisi saada viivan alle plussaa vaikka verottajalle pitää kertoa olevamme ylehyödyllinen voittoa tavoittelematon järjestö, jonka kuitenkin kunnolla toimiakseen pitäisikin tavoitella voittoa. Kansalaisjärjestön pitäisi muuttua bisnekseksi?

Todellisuudessa meidän pitäisi istua joka viikonloppu muutaman vuoden ajan Valtterin kirppiksellä ja myydä kaikkien jäsenten olematon omaisuus. Kulttuurin kehitysyhteistyön läpäisevyyden nimissä me voismmekin myydä paljon ja olemme jotain saaneetkin aikaan. Aikuisten oikeesti suomalaisessa kulttuurissa hiustenkuivaajat ja vanhat luistimet menevät paremmin kaupaksi kuin taide. Miksi me siis istumme myymässä vanhoja vaatteita ja astioita, eikö suomalaisen kulttuurin kehitysavun pitäisi olla ihan jotain muuta kuin taiteen tuotteistamista ja kirpputorimyyntiä?

Ulkoministeriön kehitysyhteistyökriteerit ovat kohtuuttomin omarahoitusosuusvaatimuksin tehneet sen, että kansalaisjärjestöjen on nyt kertakaikkiaan melkein mahdotonta päästä ministeriön virallisiin ohjelmiin eli saada rahaa siihen, että tekeisi ilmaiseksi töitä toisella puolella maapalloa kyseenalaisissa oloissa.

Valtion laitokset kuten ooppera ja kunnalliset laitokset kuten kaupungin teatteri voivat kyllä helpommin osallistua tähän maailman parannukseen sen minkä musikaaleiltaan ehtivät.Tekevät sitä kulttuurin kehityslävistystä sitten toisten valtion instituutioiden kanssa ja ihan tärkeää sekin.

Kanslaisjärjestöt, ruohonjuuritason toimijat, kansanliikkeet ja ihmisten omalähtöiset toiminnat ovat yhtä kaukana Ulkoministeriön kehitysyhteistyöstä ja kulttuurirahoista kuin Bryssel Helsingistä. Instituutiot ja vanhat rakenteet lentävät bisneluokassa kahdessa tunnissa kentältä toiselle ja köyhät taiteilijat ja kulttuuriväki lennättää ihan täysillä innovatiivisiä ajatuksiaan ja kiristää vyötään sen minkä taiteensa tuotteistamiselta ehtivät.

Maailman parannustalkoisiin on kyllä kutsua. Emme kuitenkaan voi lähteä mihin tahansa probagandaan mukaan. PAND ei ala kutsua sotatoimia rauhanrakentamiseksi. Afganistanin valloitussotaa ja sotilasmanöövereitä ei voi muttaa uutiskuvissa hymyilemällä rauhanturvaamiseksi.

Mitä ajattelee suomalainen rauhan liike? Voidaanko siis Kepa lopettaa ja korvata se toisella nelikirjaimisella yhdisteella N A T O?

Juha-Pekka Väisänen

jpvaisanen.blogspot.com

< < < ylös

Suomesta ei neutraaliksi neuvottelijaksi sodan osapuolten välille

(JP Väisäsen puhe Ammattialakohtaisten rauhanjärjestöjen tilaisuudessa 21.12.2009 Rauhanasemalla)

Nato on perustettu 4.4.1949. North Atlantic Treaty Organization. Natossa on 28 jäsenmaata ja 22 Partner countries eli yhteistyömaata. Lokakuussa tuli kuluneeksi 15 vuotta siitä, kun Suomi liittyi Naton rauhankumppanuusohjelmaan. Ulkoministeriön Suomen virallisesta Natosuhteesta tiedottavilla sivuilla todetaan, että yhteistyö Naton kanssa on muuttunut niin arkipäiväiseksi osaksi Suomen turvallisuuspolitiikkaa, että yhteistyön merkkipäiväkin ohitettiin ilman suurempaa huomiota.

Miesten liitto

Naton toimikunta - North Atlantic Council koostuu kansallisista Nato-lähettiläistä. 28 Nato-lähettiläästä vain yksi on nainen. Pascale Andréani on Ranskana Nato-lähettiläs, naimisissa, kolmen lapsen äiti, pitkä ura esim. Ranskan ulkoministeriön puhemiehenä ja erilaisilla kansallisella foorumilla ja YK:ssa. Loput 27 Nato-lähettilästä ovat miehiä, jotka ovat taustaltaan taloustieteilijöitä, lakimiehiä, omien maidensa vanhoja suurlähettiläitä, luutnantteja, kansanedustajia, journalisteja, peruskoulunopettajia, ekonomisteja, maailman pankin edustajia, insinöörejä, YK-virkamiehiä, historioitsijoita, tutkijoita, CIA:n kursseilta valmistuneita, ammattiyhdistysliikkeen kansainvälisen osastontoimitsijoita ja kansainvälisiä neuvonantajia. Bulagarian, Lativan , Norjan ja Ison Britannian Nato-suurlähettiläät eivät paljasta perhetaustojaan Naton virallisilla englannin kielisillä sivuilla netissä.

Loput 22 Nato-suurlähettilästä ovat heteroita, jotka kaikki ovat naimisissa. Espanjan edustaja jopa kahteen otteeseen. Yhteensä Nato-suurlähettiläillä on 41 lasta. Keskiverto Nato-suurlähettiläs on diplomaatti tai ulkopolitiikassa ansioitunut keski-ikäinen tai vanhempi heteromies joka on naimisissa ja jolla on 2,2 lasta.

Sotilasliiton rauhankumppanit

Nato toimikunta The Council kokoustaa säännöllisesti eri maiden päämiehiä, puolustusministereitä ja pääministereitä. Kumppanuusmaat osallistuvat Naton toimintaan niin, että niitä Natossa edustaa diplomaattisen lähetyksen johtaja - Heads of Diplomatic Missions Suomen kohdalla tämä tarkoittaa Aapo Pölhöä.

Pölhö on Suomen diplomaattisen läheetyksen johtaja Natossa. Diplomaattiseen lähetystöön kuuluvat lisäksi presidentti, pääministeri, ulkoministeri ja puolustusministeri. Kumppanuusmaat kokoontuvat Euro-Atlanttisessa kumppanuustoimikunnassa Euro-Atlantic Partnership Council EAPC:ssa tai Naton ja Venäjän pysyvässä yhteis neuvostossa tai Nato-Ukraina komissiossa.

Miesten kumppanuus

Veronika Wand Danielsson on kumppanuusmaiden ainoa nainen joka on Nato-suurlähettiläs  kaikki muut 21 partnerisuurlähettilästä ovat miehiä. Suomi on osallistunut Pohjois-Atlantin Liiton (North Atlantic Treaty Organization, NATO) kahdenvälisesti toteutettavaan rauhankumppanuusyhteistyöhön (Partnership for Peace, PfP) vuodesta 1994 alkaen. Euroatlanttisen kumppanuusneuvoston (Euro-Atlantic Partnership Council, EAPC) jäsen Suomi on ollut sen perustamisesta 1997 lähtien. Siihen kuuluu 28 Naton jäsenmaata ja 22 kumppanimaata.

Kumppanuusohjelmaan, sisältyy laaja-alainen siviilisektorin yhteistyö, eli esimerkiksi aina kun perustellaan joukkojen lähettämistä tai sitä että joukkoja ei tule vetää pois Afganistanista puhutaan juuri tästä siviilisektorin yhteistyöstä. Kysymys kuuluukin miksi Suomi haluaa rakentaa siviilisektoria sotilasliiton kautta eikä voimistamalla esimerkiksi Kehitysyhteystyötä.

Olisi luullut varsinkin nyt kun Vihreät ovat hallituksessa, että juuri tämä linja olisi muuttunut tai että siitä olisi edes keskusteltu. Toisaalta me kaikki muistamme miten vihreä oikestohallitus leikkasti Kehitysyhteistyömäärärahat juuri tänä vuonna. Suomen ulkoministeriön Natosivuilla viitataan ylimalkaisesti, että Nato kumppanuusmaiden edustustolla on rooli joidenkin kumppanimaiden puolustussektorin reformien tukemisessa. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomi tukee laajasti sitä, että kaikki nykyiset kumppanimaat muuttavat omaa puolustustaan Natosopivaksi ja kun tämä on solidaarisuus sääntö katsovat kaikki muut kumppanuusmaat tehtäväkseen tukea Suomen Natokehitystä. Lisäksi Ulkoministeriö ilmoittaa, että osallistumme voimavara- ja materiaaliyhteistyöhön Naton kanssa. Voimavarayhteistyö tarkoittanee taloudellista apua ja asevoiminen ja sotavälineiden yhteensovittamista niin että kalustoa  esimerkiksi tutka-asemia ja ilmatilatietoja voidaan yhteiskäyttää.

Rauhanturva sotilaallisten valmiuksien kehittämistä

Virallisesti sanotaan, että rauhankumppanuus pitää sisällään ulko- ja turvallisuuspoliittista yhteistyötä, kriisinhallintaoperaatioihin osallistumista ja kriisinhallinnassa tarpeellisten sotilaallisten valmiuksien kehittämistä. Minusta on aiheellista kysyä miksi rauhanturvatehtäviksi luetaan tarpeellisten sotilaallisten valmiuksien kehittäminen. On Aiheellista kysyä miksi tällä kohtaa ei oteta esille siviilihallinnalliset kysymykset, sivistys ja kulttuuri. Miksi ei puhuta kouluverkon ja kulttuuristten peruspalvelujen  naisten ja lasten oikeuksien kehittämisestä. Soitlasliitto on sittenkin sotilasliitto ja rauhankumppaanuudessa ihan avoimesti sanotaan sotilaallisten valmiuksien kehittäminen. Ihan ilmaan siviilisektoria ei jätetä sivuilauseissa mainitaan kyllä, että Lisäksi Rauhan kumppanuus kattaa puolustusmateriaaliyhteistyön ja osallistumisen siviilisektorin yhteistyöhön ja että siihen osallistuu useita ministeriöitä ja muita viranomaisia Suomesta.

Useat suomalaiset ministeriöt Natoyhteistyössä

Tehdään testi. Kun kerran Ulkoministeriöä väittää, että Naton rauhanturvatehtäviin osallistuu useita ministeriötä niin suoritetaan yksinkertainen nettihaku. Opetusministeriön sivuilta hakusanalla rauhanturva ei löytynyt yhtään osumaa. Sanalla rauha tuli 39 osumaa, joista moni viittasi aiakirjoihin ja lähdeteksteihin kuten esimerkiksi YK:n Yleissopimus kulttuuriomaisuuden suojelemisesta aseellisen selkkauksen sattuessa. Mitään konkretiaa eli rahankäyttöä rauhanturvaamiseen yhteistyössä Naton kanssa ei nopealla haulla ainakaan löydy. Sanahaulla Nato tulee kolme linkkiä jotka kaikki viittaavat Opetusministeriön tiedotteisiin koskien nuoria ja vaaleja. Kulttuuriministeriön sivuilla ei ole omaa hakupalvelua, mutta kun haetaan ministeriön kulttuuripolitiikan tavoitteista yksinkertaisella sanahaulla niin ei löydy sen enempää Natoa kuin rauhankumppanuuttakaan kulttuuriministeriön kulttuuripoliittisista tavoitteista. On siis kysyttävä mitä tarkoittaa usean ministeriön osallistuminen rauhanturvatehtäviin? Kapallisten päämäärien lisäämistä kriisialueilla? Vai edistetäänkö suomalaisella rauhanturvaamisella Eurooppalaisen demokratiamallin kehitystä militarisoitumista lisäämällä eli Lissabonin sopimuksen mukaisesti?

Yhteistyöstä täysjäsenyyteen

Yhteistyö Naton kanssa tarjoaa Suomelle mahdollisuuden luoda ja ylläpitää valmiuksia osallistua kansainvälisiin kriisinhallintaoperaatioihin. Tämä tapahtuu yhteisten teknisten, laadullisten ja suorituskykyyn liittyvien standardien luonnin sekä laajan koulutus- ja harjoitusohjelman kautta. Myös YK:ssa, EU:ssa ja Etyjissä kehitettävä kriisinhallintakyky perustuu pääosin Naton standardeihin. Tästä ei ole kovin suurta askelta kohti täysjäsenyyttä. Ja siinä vaiheessa kun ihan aikuisten oikeasti alamme keskustella Suomen Natojäsenyydestä on erittäin perusteltua kertoa miten hyvin oma kansallinen sotakoneemme on jo yhteen sovitettu Natokoneen kanssa ja miten järjetöntä olisi purkaa liittolaissuhde, joka on vuosien aikana rakennettu kuin iso palapeli, jotta koko kuva sotilasliiton rauhasta säilyisi. Natoon liittymisen kannattajat voivat tuolloin perustellusti esittää, että se on taloudellisempi ratkaisu kuin luoda uudestaan koko infastruktuuri. Siksi onkin merkittävää perehtyä nyt erityisen hyvin puolustusmäärärahoihin ja vastustaa joka rintamalla niiden parhaillaan tapahtuvaan Natotasolle nostoa.

Muutama viikko sitten Suomen hallitus päätti ostaa NATO-maissakin käytössä olevan uuden Yhdysvaltalais-norjalaisia ilmapuolustusjärjestelmän. Tämä uusi järjestelmä jonka osana Suomi saa uuden tutkajärjestelmä maksaa yli 520 miljoonaa Euroa. Hankinta on Suomen puolustusvoimien suurin yksittäinen hankinta sitten Ilmavoimille hankittujen 18 Hornet hävittäjien. Samaan aikaan Suomi on sopinut NATOn kanssa luovuttavansa kaiken ilmatilan tutkatietonsa NATON käyttöön.

Ranska näyttää seuraavan Suomea ilmaan suunnatussa puolustuspolitiikassa. Tämä lienee sit puolustussektorien uusreformia. Pariisissa työskentelevä ranskalainen puolustusanalyytikko (Defense News November 15, 2009B.Tran) kertoo, että Ranska toivoo saavansa noin 50 miljoonaa Euroa vuotuisia tutkimusmäärärahoja ohjuspuolustukseen. Ranska on pitkään jäädyttänyt kaiken ohjuksiin suuntautuvan tutkimuksen. Ranskan nykyinen puolustusministeri Hervé Morin sanoi viimeksi Dubain kansainvälisillä AIR SHOW messuilla 15.11.2009 että hän on jo suunnitellut (ase) teollisuuden kanssa tapaamisia soveltuvien ohjuspuolustus teknologian tutkimusten aloittamiseksi Ranskassa. Puolustusministeri Hervén mielestä Teknologiatutkimukset omalta osaltaan tukevat (ase)teollisuuden toiminnan ylläpitoa, tehoa ja kompetenssia.

Nato pyytää lisää joukkoja Afganistaniin

Nato-johtoisten ISAF-joukkojen tehtävänä on avustaa Afganistanin hallintoa vakauden ja turvallisuuden takaamisessa sekä turvata YK:n ja muiden jälleenrakennuksessa ja humanitaarisessa toiminnassa avustavien kansainvälisten organisaatioiden työtä. Suomen kriisinhallintajoukon kokonaisvahvuus ISAFissa (International Security Assistance Force)on n. 120. Suomalaisia rauhanturvaajia on Kabulissa sekä Pohjois-Afganistanissa toimivassa ns. alueellisessa jälleenrakennusryhmässä (Provincial Reconstruction Teams, PRT) Masar-e-Sharifissa. ISAF-operaation kokonaisvahvuus on noin 58 000 sotilasta. Suomi vastaa tammikuussa Naton pyyntöön lähettää lisäjoukkoja Afganistaniin. Tammikuussa keskustellaan myös Lontoossa laajemmasta Afgasnistanpolitiikasta.

Mielestäni joukot tulee vetää pois Afganistanista koska siellä selvästi käydään Natojohtoista Yhdysvaltojen ahneuteen perustuvien intressien luonnonvara ja geopolittista strategiasotaa. YK:n on aika reagoida Naton ja Obaman suunnitelmiin lisätä radikaalisti joukkoja Afganistanissa ja tehdä muutakin kuin vetää oman toimiston väki pois äkäsimmilta sotatantereelta. Afganistanissa on meneillään miehitys- ja sisällissota, jonka uhreista suurin osa on siviilejä. Tälle sodalle näy loppua ellei konfliktiin haeta ratkaisua poliittisten neuvottelujen kautta. Naton tanskalainen pääsihteeri on todennut, että poliittinen dialogi talebanien kanssa on mahdollista, jos kaksi ehtoa täyttyy: 1) prosessi on afgaanijohtoinen ja 2) kaikki osapuolet kunnioittavat Afganistanin perustuslakia. Mistä lähtien rauhanprosessin tulee olla jomman kumman osapuolen vetämäprosessi. Eikö neutraalia luotettavaa ja uskottavaa olisi vaatia puolueetonta elintä osapuolten väliin. Kuka tai mikä maa se voisi olla. Yhdysvallat on pelannut puolueettomuuskorttinsa pahemman kerran, yksikään Nato-operaatioihin osallistuva maa se ei luonnollisesti voi olla. Missä ovat ne maailman maat jotka voisivat toimia tarpeellisina uskottavina nerutaaleina neuvotteiljoina kriiseissä?

Nyt on jo korkea aika tehdä johtopäätökset Nato-kumppanuuden vaarallisuudesta. Eduskunnan aikoinaan yksimielisesti hyväksymä suomalaisjoukkojen lähettäminen Afganistaniin on osoittautunut yhä selvemmin vakavaksi virheeksi. Se on tehnyt myös Suomesta sodan osapuolen.

Afganistanin puhdas pöytä

Suomen YK-liitto seuraa Afganistanin kehitysprosessia mutta ei päivitä poliittista perustaa tai anna konkreettista vastausta YK:n perusteisiin hyväksyä osallistuminen Natojohtoiseen valloitussotaan. Suomen Yk-liiton sivuilla netissä kerrotaan miten Taliban-hallinnon kukistuminen käynnisti uuden vaiheen Afganistanin historiassa ja, että se antoi maalle mahdollisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä. Puhdas pöytä näyttää tänään pahalta. Suomalaisilla verkkosivuilla kerrotaan, että YK suostui toimimaan Afganistanin jälleenrakennuksen koordinoivana tahona yhdistämällä kansaivälinen solidaarisuus ja kansallinen yhteiskunnan koko infrastruktuurin uudelleen rakennus. Suomikin on vuodesta 2002 lähtien tukenut Afganistanin jälleenrakennusta noin kymmenen miljoonan euron vuositasolla. En usko, että rauhanturvaoperaation sotilaalliset menot on mukana näissä luvuissa..

Naton ulkoministerikokous oli 3-4.12.2009 Päivien aikana kokoontui mm. Naton neuvosto (NAC), Nato-Ukraina komissio sekä Nato-Venäjä neuvosto. Naton neuvosto kokoontuu myös ns. ISAF-kokoonpanossa. Se tarkoittaa, että tähän kokoukseen osallistuvat sekä Naton jäsenmaiden että ISAF-operaatioon joukkoja luovuttavien maiden ulkoministerit. Naton pääsihteeri Rasmussen kiitti presidentti Obamaa 30 000 lisäsotilaasta ja multilateralismista koskien ISAF-operaatiota. Rasmussen sanoi Afganistanin tilanteen vaativan kaikkien operaatioon osallistuvien maiden panoksen lisäämistä ja ei olisi mikään ihme jos Suomi haluaisi olla jälleen mallioppilas ja tuplata omat miehet Afganistanissa. Syyksi joukkojen kasvattamiseen riittää siviilien tarvitsema suoja  naisista tuskin sentään enää iljetään puhua ja siksi sanotaakin lisäjoukkoja tarvittavan siviilioperaatioiden turvaksi. Ajatus on syntynyt Ruotsissa jonka Natojäsenyys on vähintään yhtä ajankohtainen kuin Suomenkin.

Saksalainen tutkija Claudia Hayt Saksan militarisoitumisen vastaisesta tiedotuskeskuksesta keskittyy omassa työssään Lähi-idän ja Euroopan militarisoitumisen kysymyksiin. Ruotsissa pari kuukautta sitten pidetyssä Stoppa Nato Seminaarissa saksalainen tutkija väitti Naton suhtautuvan kaikkeen siviilitoimintaan Afganistanissa jos ei suoraan Taleban-johtoisena terrorismina niin ainakin Naton vastaisena toimintana. Naton uusi linjaus korostaa siviilisektoria on ensi ajattelemalla viisasta mutta siviilikehitys Natojohtoisena puolestaan kuulostaa mustan värjäämistä valkoiseksi.

Alustavia keskustelujakin on aivan varmasti jo käyty ja Rasmussenin arvion mukaan myös muut Nato- ja kumppanimaat lähettävät alueelle lisävoimia. Hän arvioi tämän luvun kasvavan 5000 - 7000 sotilaaseen. Nyt on annettava selvä viesti Yhdysvaltojen öljysotapolitiikkaa tukevalle lisäjoukkojen lähettämiselle.

On sanottava selvä EI lisäjoukoille ja liityttävä niiden maiden joukkoon jotka ovat jo tehneet päätöksen vetää kaikki joukot pois Afganistanista

21.12.2009, Juha-Pekka Väisänen

< < < ylös

Kansainvälinen yhteistö ja USA :n siviiliuhrit

Kanadalaisen riippumattoman tutkimuskeskuksen (CRG – The Center for Reseasrch on Globalisation)ihmisoikeustutkija ja aktvisti Max Kantar kirjoittaa uusimmassa tutkimuksessaan Yhdysvaltojen miehittämättömien pommikoneiden politiikasta. Yhdysvallat on pian jo neljä vuotta käyttänyt robotti-lentopommikoneita pommittaessaan Pakistanissa kohteita joita CIA väittää Talibanien «Quetta Shura « johdon tukikohdiksi. Virallisestihan Yhdysvallat ei ole sodassa Pakistanin kanssa vaan se vie alueelle vapautta ja demokratiaa.

Presidentti Obaman kaudella robottipommitukset Pakistanissa ovat Kantarin tutkimuksen mukaan lisääntyneet merkittävästi. Pakistanin suvereniteetin loukkaaminen laittomilla pommituksilla ja Talabanin kukistaminen kuuluu keskeisesti Yhdysvaltojen sotilaalliseen stragiaan Lähi-itä – Afganistan – Irak ja Iran akselilla. Pakistanin englannin kielisessä sanomalehdessä julkaistun johtavan Amerikka strategia analyytikko Amir Mir :in raporttin mukaan ( 14.1.2006-8.4.2009) Yhdysvaltojen robottipommikoneet ovat tappaneet yhteensä 687 siviiliä ja 14 Al Qaeda aktivistiä. Raportin mukaan kymmen kuudestakymmenestä iskusta osuu AL Qaeida kohteisiin ja loput osuvat siviilikohteisiin.

Yhdysvaltain sotajoukkojen edesmennyt neuvonantaja David Kilcullen on vedonnut maansa hallitukseen että se lopettaisi robottipommitukset Pakistanissa.

Yhdysvaltalainen Washingtonissa sijaitseva yksi vanhimmista « Think Thank » ajatushautomoista, The Brookings Institution tutkimus vahvistaa Pakistanilaisen tutkimuksen kuolonuhrien määrän. Robottipommituksiin ansioituneet tutkijat Peter Bergen ja Katherine Tiedemann ovat yhdessä kirjoittaneet tietopohjaisen analyysin Yhdsyvaltojen harjoittamasta robottipommitusten politiikasta Pakistanissa. Heidän analyysissaan kuolleita on jonkun verran enemmän ja siviiliuhrien määrä 30 prosenttia kuolleista.

Suomalaisesta perspektiivistä Yhdsyvaltalaiseen avoimeen demokratiaan ei näytä kuuluvan avoin keskustelu sen ulkopolitiikasta jota se harjoittaa pommittamalla Pakistania. Gareth Porter, historioitsija , « History of the Origins of the Vietnam War”-kirjan kirjoittaja ja tunnustettu journalisti on kirjoittanut aiheesta ja todennut, että Yhdysvallat ei halua jakaa pienintäkään tiedon murua Pakistanin pommituksista ja koko robottipommitukset on haluttu pysyvän salassa koska ne aiheuttavat liian suurta tuhoa siviiliväestö keskuudessa.

Yhdysvallat ei ole allekirjoittanut kaikkia Geneven sopimuksen myöhäisimpiä asiakirjoja, joten kansainvälinen yhteisö ajattelee, että sitä on vaikeampi syyttää kansainvälisessä tuomioistuimessa toisin kuin esimerkiksi Eurooppalaisia valtioita jotka kaikki ovat allekirjoittaneet Geneven sopimuksen asiakirjat.

Geneven sopimuksen 51(2) artikklassa sanotaan, että siviiliväestö ei saa joutua iskujen kohteeksi » Pakistanissa on lukuisia todisteita Yhdysvaltojen siviilikohteiden pommittamisesta.

Kansainvälisen yhteisön on syytä reagoida Yhdysvaltojen harjoittamaan ulkopolitiikkaan Pakistanissa. Pelkkä rauhanpalkinnon myöntäminen Yhdysvaltain armeijan johtajalle Barak Obamalle tuskin riittää lopttamaan siviilikohteiden pommittamisen, öljysodan jatkamista Afganistanissa tai Irakin valloittamista.

17.12.2009, Juha-Pekka Väisänen

< < < ylös

Rauhanliike vastustaa ydinaseita

Time:n verkkojulkaisu (2.12.) kysyy suoraan mitä tehdä Euroopan salaisille ydinaseille joita kiitos yhdysvaltojen Nato tukikohtien on mm. Italiassa, Belgiassa, Saksassa ja Hollannissa. Tunnettuja EU-jäsen- ja ydinasevaltiomaita ovat ennestään olleet Ranska ja Iso Britannia, joilla on siis omaa ydinasetuotantoa. Yhdysvaltalaisten tiedemiesten yhdistys (The Federation of American Scientists) uskoo, että edellä mainitut ei ydinasevalloilla olisi jopa 200 B61 ydin pommia (thermonuclear gravity bombs) hajalleen sijoitettuna eri maissa. Teknisesti pommit omistaa Yhdysvallat mutta tarvitaan vain konflikti ja nopealla Natopäätöksellä pommit asettuvat eri maiden ilmavoimien iskuvalmiuteen.

Pommien olemassa olo loukkaa kansainvälistä ydinaseiden käyttöä rajoittavaa sopimusta

Sopimuksen on allekirjoittanut 189 maata vuonna 1968. Ydinaseiden leviämisen ehkäisemiseen tähtäävien sitovien kansainvälisten sopimusten järjestelmän puolesta ovat vedonneet mm Ruotsin, Kreikan ja Suomen ulkoministerit Laila Freivalds, George Papandreou ja Erkki Tuomioja mm. yhteiskirjoituksessaan International Herald Tribunessa 27. tammikuuta (2004).

On täysin ymmärrettävää kritisoida eurooppalaista kaksinaismoraalia ja käytäntöä ydinaseiden todellisuudesta ja niiden käyttöä rajoittavaa sopimusta. On päivän selvää, että Italiassa, Belgiassa, Saksassa ja Hollannissa ydinaseet otetaan Naton toimesta käyttöön heti kun niin tarvitaan.

Kylmä sota

Jos luulimme kylmän sodan ja asevarustelun loppuneen on meidän syytä kysyä miksi Nato etsii laajenemista Azerbaitsanista, Georgiasta, Kazakstanista, Ukrainasta ja Suomesta? Samoin on hyvä muistaa että Natoon ovat hiljattain liittyneet Eesti, Latvia, Liettua – ja että Norja ja Puola ovat myös Nato maita. Jo viiden vuoden ajan Nato lentokoneet ovat tehneet säännöllisiä tutkimus ja valvontalentoja Itämerellä josta on kolmen minuutin lentomatka Venäjän Pietariin.

Yhdysvallat tietenkin pitää ydinaseiden Eurooppalaista sijoittamista sen kumppaneiden ja sotilaallisen yhteistyön luonnollisena jatkeena jossa ydinsulkusopimuksilla tai ydinaseista luopumisella ei ole mitään suurempaa poliittista merkitystä – ei ainakaan ellei asiasta synny mitään keskustelua.

80-luvulla alkanut työ nyt ajankohtaista

Rauhanliike Suomessa on 80-luvulla vastustanut ydinaseita ja vastustaa edelleen. Rauhanliike on toisaalta ottanut itselleen paljon uusia haasteita monikulttuurisen yhteiskunnan, kehitysyhteistyön, individuaalinen henkilökohtaisen rauhan – ja kaikki erilaiset rauhankulttuurin vaatimukset ovat paikallaan - mutta samaan aikaan ne vanhat ydinaseet eivät ole poistuneet minnekään vaikka sulkusopimuksia on allekirjoitettu ja yhteiskuntajärjestelmiin perustunut ideologinen kylmäsota ja Berliinin muuri on poistunut.

Ahne länsi

Länsimaiden ahneus vaan ei ole loppunut. Naton toimiin uusien kapallisten kohteiden valloitussotien välineenä ja tässä sodassa haetaan nyt syntipukkia. Iran on hyvä ehdokas syntipukiksi. Tässä sodassa kaikki ydinaseet myös ne piilossa olevat eurooppalaiset aseet ovat Naton komennuksessa ja käytössä.

On aiheellista, oikeutettua ja vähintä mitä rauhan aktivisti voi tehdä tässä tilanteessa eli vaatia Natoa vetämään kaikki Italiaan, Belgiaan, Saksaan ja Hollantiin sijoittamansa ydinaseet heti pois!

Juha-Pekka Väisänen

< < < ylös

Ranska ja Suomi – investoivat ilmaan

Kansalaismielipide Suomessa on NATON vastainen. Poliittinen eliitti ja oikeistovoimat kampanjoivat Suomen tulevan NATO-jäsenyyden puolesta. Harva sanoo avoimesti ja konkreettisin sanoin kannattavansa Suomen NATO-jäsenyyttä mutta jo vuosien ajan Suomessa on otettu konkreettisia askelia kohti NATO-jäsenyyttä. Suomalaiset joukot osallistuvat NATO johtoiseen Afganistanin sotaan. Juuri muutama viikko sitten Suomen hallitus päätti ostaa NATO-maissakin käytössä olevan uuden Yhdysvaltalais-norjalaisia ilmapuolustusjärjestelmän. Tämä uusi järjestelmä jonka osana Suomi saa uuden tutkajärjestelmä maksaa yli 520 miljoonaa Euroa. Hankinta on Suomen puolustusvoimien suurin yksittäinen hankinta sitten Ilmavoimille hankittujen 18 Hornet hävittäjien. Samaan aikaan Suomi on sopinut NATOn kanssa luovuttavansa kaiken ilmatilan tutkatietonsa NATON käyttöön. Suomessa käydään ihan uudenlaista kampanjointia Natoa vastaan. Erilaiset toimintaryhmät käyttävät Face Bookkia ja muista sosiaalisia medioita keskeisenä kampanjansa välineenä. On syntynyt NATOn vastaisia ruohonjuuri ryhmiä kuten äidit, kirjastonhoitajat, opiskelijat, sairaanhoitajat, journalistit, homot, lakimiehet, taiteilijat jne. NATOA vastaan. Näillä ryhmillä on merkittävä rooli kun suurelle kansalaisten NATON vastaiselle mielipiteelle haetaan konkreettisia kasvoja. Taistelussa paremman maailman puolesta ja kaikenlaisen sorron ja epäoikeuden mukaisuuden lopettamiseksi on hyvä esittääkin laaja kirjo erilaisia mielipiteitä ja näkemyksiä.

Ranska näyttää seuraavan Suomea ilmaan suunnatussa puolustuspolitiikassa. Pariisissa työskentelevä ranskalainen puolustusanalyytikko (Defense News November 15, 2009B.Tran) kertoo, että Ranska toivoo saavansa noin 50 miljoonaa Euroa vuotuisia tutkimusmäärärahoja ohjuspuolustukseen. Ranska on pitkään jäädyttänyt kaiken ohjuksiin suuntautuvan tutkimuksen. Ranskan nykyinen puolustusministeri Hervé Morin sanoi viimeksi Dubain kansainvälisillä AIR SHOW messuilla 15.11.2009 että hän on jo suunnitellut (ase) teollisuuden kanssa tapaamisia soveltuvien ohjuspuolustus teknologian tutkimusten aloittamiseksi Ranskassa. Puolustusministeri Hervén mielestä Teknologiatutkimukset omalta osaltaan tukevat (ase)teollisuuden toiminnan ylläpitoa, tehoa ja kompetenssia.

Juha-Pekka Väisänen

< < < ylös

Säpinää sotilasliiton kaduilla

EU ja USA käyvät nyt Washingtonissa keskustelua ilmasto- ja puolustuspolitiikasta. Ylen radion aamulla (3.11.) haastattelema yhdysvaltalainen tutkija (Shapiro) visio EU:lta yhtenäisempää linjaa. Yhdysvallat vaatii EU:lta selvempää ja vahvempaa liittovaltioitumisen politiikkaa. Ylen haastattelema tutkija näkee nykyisen EU:n jämähtäneenä vanhana kylmänsodan aikaisena ja hajanaisuutensa takia Yhdysvaltojen poliittisille päämäärille merkityksettömänä.

Onneksi Euroopassa on sentään jonkun verran perinteitä erilaisen mielipiteen vaatimukselle ja ainakin uusia kansalaisliikkeitä syntyy koko ajan vastustamaan väärää politiikkaa. Lissabonin sopimuksen prosessi on toisaalta samaan aikaan konkreettisesti näyttänyt mihin nykyiset EU johtajat tarvitsevat erimieltä olevien osallistumista yhteiseen päätöksen tekoon. Lissabonin sopimuksella EU toteuttaa nyt Yhdysvaltain toivomaa yhtenäisempää politiikkaa, kävelee osallistuvan demokratian yli ja keskittää valtaa sen sijaan kun sen pitäisi palauttaa valta kansalle ja purkaa ihmisiä ja luontoa tuhoavia lainsäädäntöjä.

Väärä puolustuspolitiikka lisää ilmastonmuutosta

Irakin sodan hiilidioksidipäästöt ovat suuremmat kuin keskimäärin 139 valtion ilmaston lämpenemiseen vaikuttavat vuotuiset päästöt. On laskettu, että Ilmaston lämpenemiseen tarvitaan neljän kymmenen vuoden aikana 1 % maailman bruttokansan tuotteesta eli kuukauden sotakulut Irakissa. Kolme rikkainta maailmanvaltaa Saksa etunenässä maksavat nykyisen suunnitelmallisen talouskriisin takia 945 miljardia dollaria pankkitukea. On laskettu, että kehitysmaat tarvitsisivat nyt noin 100 miljardia torjumaan ilmaston muutosta, mutta rahaa ei ollut Suomen vihreällä oikeistohallituksella kehitysyhteistyöhön kotimaan budjetissa eikä sitä ole globaalilla kapitalistisella järjestelmälläkään. Rikkaat vastaan köyhät ja tämähän on meille niin tuttua.

Afganistanille uusi presidentti ja Suomi on silti edelleen sodassa

Viime viikolla perustettiin uusi suomalainen verkosto joka vastustaa Afganistanin sotaa. Suomen virallinen kanta on, että Afganistanissa ollaan rauhanturvatehtävissä. Jos virallinen Suomi sanoisi olevansa sodassa niin nyt keskustelisimme varmasti siitä miten väkivallalla voi edistää naisten ja vähemmistöjen asemaa. Mutta nyt virallinen Suomi ei keskustele. Onneksi nuoret vasemmistovoimat ovat hereillä ja ottavat aloitteen omiin käsiin. Yhdysvallat kiittelee ja onnittelee Afganistanin uutta presidenttiä. Vastus vetäytyi. Jos tämä olisi tapahtunut jossain muualla missä Yhdysvalloille mieluisa poliittinen hahmo ei olisi voittanut tai kierrokselle olisi vetäytymisen vuoksi saatu vain yksi ehdokas olisi kritiikki ollut kovaa ja ankaraa ja systeemiä olisi kritisoitu epädemokraattiseksi. Nyt Afganistanissa voitti Yhdysvaltain demokratiakäsitys Naton johdolla ja YK:n mandaatilla.

Suomessa käydään vilkasta keskustelua Natosta

Suomen ulkoministeriön valtiosihteeri Pertti Torstila kertoo Genevessä pitämässään linjapuheessa, että Suomessa käydään vilkasta keskustelua Natojäsenyydestä. Torstila puhui kansainvälisessä turvallisuuspoliittisessa viitekehyksessä ja tervehdin siksi ilolla ulkoministeriön painotusta keskustelun esille nostamisesta nimenomaan tässä viitekehyksessä. Tarkoittikohan Torstila äitien, lukiolaisten, journalistien jne. eli Naton vastaisten ruohonjuuri ryhmien todellakin vilkasta keskustelua. Naton vastaisten ryhmien keskustelua saattoi seurata viimeksi YK-päivänä Helsingin kirjasto kympissä. Vai mitä Nato keskustelua Torstila mahtoi tarkoittaa? Oliko Torstilalla mielessä ulkoministeri Stubbin ja Naton tanskalaisen pääsihteerin keskustelu siitä miten Suomi ensimmäisenä ei Nato maana saa kyseenalaisen kunnian isännöidä Natokokousta maaliskuussa 2010?

Kansallinen mielipide vastustaa Natoa

Väitän, että valtaosa suomalaisista vastustaa Natoa samalla tavalla kun se aikanaan vastusti EU:n liittymistä, Markasta luopumista jne. Emme ole erinomaisen hyviä keskustelemaan silloin kun olemme mielipidemittausten mukaan enemmistönä. Meihin iskee enemmistönä juuri meille suomalaisille tyypillinen apatia siitä, että meillä on jossain asiassa voimasuhteet kohdallaan.

Mistä meidän sitten pitäisi keskustella? Siitä meidän pitää keskustella vanhalla suomalaisella ”Venäjä viisaudella”, että kun naapuri sanoo selkeästi rajojensa läheisyydessä tapahtuvan Natolaajentumisen uhkaavan sen turvallisuutta niin että otamme asian analyyttiseen tarkasteluun. Tässä keskustelussa on mainiota muistaa, että Venäjällä on ihan omat yhteistyönsä ja sopimuksensa Naton kanssa. Meitä kiinnostaa se että Nato laajentaa sotilaallista valtaansa Itämerellä laivoihin sijoitettavien ohjustutkien kautta. Meitä kiinnostaa tietenkin myös se, että Suomi on sopinut juuri Naton kanssa yhteistyöstä välittää kaikki ilmatilaa koskevat tiedot Naton käyttöön. Joku professori Englannista kutsuikin Suomea Naton robottipommikoneiden 1300 kilometriä pitkäksi lentokentäksi, eikä turhaa.

Rauhankasvatusta kouluihin

Kansalaismielipide vastustaa pienen maan perspektiivistä liian innokasta suurvaltojen seikkailumatkalle lähtemistä. Enemmistön mielestä olisi ihan paikallaan käyttää nyt enemmän rahaa siihen, että lapset ja nuoret saisivat parempaa koulutusta. Maan vihreä oikeistohallitus ajaa suomen kunnat ja koulut entistä suurempaan ahdinkoon. Yliopistoille tarjotaan uutta bisnespolitiikkaa. Lukiolaiset natoa vastaan edustaja mäntsäläläinen Tuukka Koirikivi on peräänkuuluttanut kouluihin jopa rauhan kasvatusta.

Jos emme vastusta sotilasliittoja, uutta Obaman Natoa ja Afganistanin naisten ja vähemmistöjen etujen ajamista väkivallalla ja aseisiin käytettyjen dollarien vuoksi niin olisi aika alkaa vastustaa väkivaltaa ja sotaa ilmastollisista syistä. Lopettamalla sodat voisimme investoida ilmaston lämpenemiseen tarvittavat operaatiot. Aloite on meidän eli suuren kansallisen enemmistön. Riippuu meistä miten militarisoituminen etenee. Riippuu meistä jatkaako Suomi sotatoimia Afganistanissa. Riippuu meistä liittyykö Suomi Natoon. Ehdotan, että nostetaan nyt kansallinen moottorisaha pöydälle aloitetaan sota apatiaa vastaan!

Juha-Pekka Väisänen

< < < ylös

Rauhanjärjestöjen kansainvälinen Nato-seminaarin Tukholmassa 17.10.

Natossa kysymys on demokratiasta ja itsenäisyydestä

Ruotsin rauhanliikkeellä on merkittävä ja pitkä historia. Maa on mielenkiintoinen rauhankulttuurin suurvalta. Ruotsin valtiopäivät on viimeksi kumonnut yleisen asevelvollisuuden rauhan aikana, ja maahan perustetaan vuoden 2014 jälkeen ammattiarmeija. Ruotsin oikeisto ajaa nyt maata Nato jäseneksi. Natoon liittymistä vahvistetaan nyt erilaisten rauhanturvaoperaatioiden kuten Afganistanin ja konkreettisten sotaharjoituksien kuten Pohjois Ruotsissa 8.-17.6.2009 järjestetyn "Loyal Arrow" operaation kautta.

Ruotsalaisten "Stoppa Nato" Seminaarissa keskusteltiin konkreettisista toimenpiteistä miten rauhanliike aikoo ottaa aloitteellisemman roolin keskustelussa (jota ei käydä) liittymisestä sotilasliitto Natoon. Yhteyksiä laajaan kansalaisverkostoon suunniteltiin laajennettavaksi esimerkiksi opiskelija- ja ammattiyhdistyliikkeen suuntiin. Rauhan liikkeen sisällä koettiin merkittäväksi linjata Naton vastaista työtä niin, että siihen saadaanmukaan koko rauhanliike.

Ruotsalaisten enemmistö vastustaa Natoon liittymistä

"Moni ruotsalainen ei kuitenkaan tiedä missä kaikessa Natoon liittyvässä ja militaristisessa toiminnassa Ruotsin valtio on jo mukana" totesi Ruotsin rauhanneuvoston Agneta Norberg avatessaan 17.10 seminaaria Työväen sivistystliiton ABF:n tiloissa keskellä Tukhlomaa. "Rauhanliikkeen tehtävä on tuottaa asiallista tietoa sotilasliitto Natosta. Nyt on kysymys on demokratiasta ja itsenäisyydestä" tiivistää Norberg.

"Jos et ole puolellamme olet meitä vastaan"

Claudia Hayt Saksan militarisoitumisen vastaisesta tiedotuskeskuksesta keskittyy omassa työssään Lähi-idän ja Euroopan militarisoitumisen kysymyksiin. Seminaarissa Hayt nosti esille Nato propagandan ja sen miten Naosta puhutaan deomokratiaa ja ihmisoikeusia voimistavana tekijänä vaikka sotilasliitto on historiansa valossa selvästi tukenut diktaruureja. "Kysymyksessä on taloudellinen jihad – pyhä sota, jossa Nato toimii nyt uusia luonnonvaroja; vettä ja öljyä tarvitsevien maiden väkivaltaisena koneistona" listaa Hayt ja kiteyttää Naton perus politiikaksi sen että "Jos et ole meidän puolella olette meitä vastaan".

"Afganistanin siviilihallinto ja siellä toimivat kansalaisjärjestöt nähdään Naton vastisina toimijoina" kertoo Hayt. Afganistanissa toteutuu nyt raalla tavalla se Naton linjaus jossa kaikkien niiden tahojen tulee tuntea olonsa uhatuksi jotka vastustavat Natojohtoista toimintaa. "Siviilitoimijoille ei juuri jää tilaa ja diplomattisista proteisteista on lyhyt askel ydinaseiden käyttöön" lisää Hayt.

Joulupukit natoa vastaan?

Tsekin ohjuskilpi kampanjan ja kansalaisliikkeen johtohahmo Ivona Novomestká toi kokoukselle toivoa ja konkreettisia esimerkkejä miten kansalaisliike rakennetaan. Tsekeissä muutama aktivisti sai hyvin järjestetyll ruohonjuuriliikkeellä estetttyä Yhdysvaltain ja Tsekkien poliittisen eliitin maahan suunnitteleman ohjuspuolustus järjestelmän. "Meitä saattoi olla vain kolme, mutta olimme aina innostuneita keksimään uusia tapoja osoittaa mieltämme ja pian meitä oli kaduilla tuhansia" kertoo Novomestká. "Saatoimme joskus pukeutua joulupukeiksi tai viedä ministeriön eteen muuttolaatikkoja ja tarjota huonoa politiikkaa harjoittavalle hallitukselle muuttoapua." kuvailee tsekkiläisen kansalaisliikkeen nuori aktivisiti Novomestká.

Robottien sota

Leedsin Yliopiston insinööriprofessori ja Ison Britannian kuninkaallisen tähtitietteellisen seuran jäsen Dave Webb toi seminaarin keskusteluun tähtien sodan ja sotateollisuuden uudet saavutukset. "Koko sodankäynnin käsite on muuttumassa. Aikaisemmin sotaa käytiin kasvotusten mutta nyt esimerkiksi ruotsalaisia sotilaista koulutetaan Naton palvelukseen lentämään kauko-ohjattuja sotilaskoneita, jotka tekevät raketti-iskuja esimerkiksi Afganistanissa." kertoo Webb. "Yhdysvalloissa Nato katsoo erityisellä mielenkiinnolla teitokonepeleissä ansiotuineiden nuorien perään" konkretisoi Webb .

Ruotsalainen rauhanliike aikoo tavata Nobelin rauhanpalkinnon saaneen Yhdysvaltain presidentin Barak Obaman. Joulukuuksi 2009 Tukholmaan on suunnitteilla hyvin onnistuneen kokouksen hengessä uudenlaisia mielenosoituksia ja aloitteita rakentavan siviiliosallistumisen ja rauhankulttuurin mahdollisuuksista militarisoitumista ja globalisoituvaa Natoa vastaan.

Juha-Pekka Väisänen

< < < ylös

Joukot pois Afganistanista!

Silloin vuonna 2001 kun Yhdysvallat aloitti Enduring Freedom- operaation ja kun Iso Britannia aloitti operaatio Veritaksen eli kun Afganistanissa oli jälleen sotatila kirjoitin puheen jonka luin Pandin rauhantilaisuudessa Lallukassa. Puhin siinä Afganistanin sodasta. Tänään me suomalaiset puhumme samasta sodasta ja siitä olemmeko sodassa vai emme.

Sinikka Sokka, Katja Kiuru, Pekka Haapasalo ja pandilaisten suuri joukko sanoi tilaisuudessa ei sodalle. Sinikan aloitteesta tein rintanapin. Otimme kantaa.

Tänään Uuden Suomen jutussa Professori Juhani Suomen mielestä Suomi on sotaa käyvä maa. Hän katsoo tutkija Charly Salonius-Pasternakin tavoin, että Afganistanissa on sisällissota, jossa Isaf-joukot tukevat yhtä osapuolta. Suomi on osa Isaf-joukkoja, joten Suomi on sodan osapuoli.

Suomen viralliset tahot puolustusministeriö ja sotilaallinen johto puhuvat kuin käsitetaiteilijat tai kielitieteilijät. Viime kädessä tasavallan presidentti Tarja Halonen päättää onko Suomi sodassa vai ei. Siihen asti olemme puolustusvoimain komentajan Ari Puheloinen mielestä ainoastaan keskellä juridis-kansainvälispoliittinen kysymystä.

Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaan kuuluu käydä erilaisia intressisotia eri puolella maapalloa. Vaikka sotilaita kuolee ja lisää sotilaita rekrytoidaan sotilaallisiin operaatioihin niin Yhdysvaltalaiset ajattelevat että sota ei ole Yhdysvalloissa. Obaman lingvistit ovat keksineet maan ulkopolitiikalle uudet termit. Yhdysvallat ei käy enää terrorismin vastaista sotaa. Afganistan on Yhdysvalloille vain juridis-kansainvälispoliittinen kysymys.

PAND on järjestönä vedonnut reilu vuosi sitten Suomen hallitukseen, että se vetäisi joukot pois Afganistanista. Parlamentaariset poliittiset voimat kannattivat joukkojen lähettämistä Afganistaniin. Vasemmistoliitto järjesti asiasta sentään yleisötilaisuuden ja avoimen keskustelun. Vain ulkoparlamentaariset poliittiset voimat olivat kanssamme samoilla linjoilla.

Matti Vanhanen on sanonut, että Suomen oli hyvä tuplata nyt joukkonsa Afganistanissa koska on turvattava demokraattiset vaalit ja estettävä Talibanien toimet. Talibanin käsite lienee vähintään yhtä hämärä kuin sodassa olemisenkin käsite. Kuitenkin Taliban edustaa kaikkea pahaa. Samoin kuin se että emme ole sodassa edustaa kaikkea hyvää. Ihmisoikeudet ja naisten asema on syytä mainita viimeistään tässä vaiheessa.

Rauhanturvaaminen on monimutkaista kielitieteellistä toimintaa. Afganistanin vaalit ovat nyt päivä päivältä todellisemmat. Varmaan muutaman päivän sisällä joku suomalaisista rauhanturvaajista saa jo surmansa. Onko henkensä menettänyt turvannut ruumiillaan rauhaa vai ollut sodan osapuoli on omaisille samantekevää eikä juridis-kansainvälispoliittisella analyysillä ole silloin mitään merkitystä. Suomi saa pitkään aikaan ensimmäisen marttyyrinsä. Oikeistolainen Suomi uskoo aseelliseen rauhankulttuuriin.

Timo Virtala, Loviisan rauhanfoorumin pääsihteeri väittää ja provosoi Kirkko ja Kaupunki lehdessä ettei rauhantyö ole idealismia. Virtalan mielestä työ rauhan puolesta on yksi ihmiskunnan tärkeimmistä tehtävistä. Mitä idealismi sitten oikein on? Sitäkö että on tietynlaiset lasit silmillä ja ei siksi näe esimerkiksi sotaa rauhalta?

Jos idealismin juurakosta löytyy ideologia jonka mukaan elämää tarkastellaan niin eivätkö kaikki poliitikot ole silloin idealisteja. (Idealistinen käsitys poliitikoista) Miksi kuitenkin idealismiin liitetään aina lapsellisuuden, tyhmyyden ja yksinkertaisuuden käsitteet? Me kaikki rauhankulttuurista puhuvat olemme tietenkin kommunisteja, hippejä tai muuten vaan yksinkertaisia. Siksikö Virtala sanoutuu nyt irti idealismista? Onko Suomi samasta syystä maa joka ei ole sodassa?

Virtala ottaa esille rauhantyön radikaalin luonteen ja haluaa pestä siitä pois radikaalisuuden leiman. Radikaalihan tarkoittaa jotain perusrakenteita myöten pyrkivää ja niitä perusrakenteita muuttavaa toimintaa. Miksi se leima pitää poistaa rauhantyöltä. Siksikö että olisimme vähemmän vasemmistolaisia vai siksi että olisimme älykkäämpiä ja tylsempiä? Kykenisimme vastaamaan juridis-maailmanpoliittisiin kysymyksiin ilman turhaa idealismia? Suomen ei tietenkään kannata julistautua sotaa käyväksi maaksi koska se haittaisi meidän taloudellista toimintaamme ja ulkovaltasuhteita. Poikkeuslait astuisivat voimaan ja suunnitelmamme liittyä Natoon jouduttaisiin aikaistamaan.

Virtala uskoo, että jokainen yksittäinen väkivallanteko ja sota ovat estettävissä. ”Mitä enemmän teemme työtä rauhan eteen, sen paremmin onnistumme. Mitä enemmän pohdimme, tutkimme, testaamme, opetamme ja otamme käytäntöön rauhaa ylläpitäviä ja rauhaan johtavia toimintamalleja, sitä vähemmän maailmassa on väkivaltaa” kirjoittaa Virtala Kirkko ja Kaupunki lehdessä (28.7.2009)

Haluaisin olla samaa mieltä.

Juha-Pekka Väisänen

< < < ylös

Aktivisti, hanki tyÖtÄ jolla on merkitystÄ!

Tasavallan Presidentti Tarja Halonen on ylentänyt kontra-amiraali Juha Rannikon vara-amiraaliksi.
Rannikko (s.1955) on palvellut tammikuusta 2007 puolustusvoimien sotatalouspäällikkönä pääesikunnassa.

Olen ihan varma, että meillä rauhan aktivisteilla ei ole liian kirkasta kuvaa puolustusvoimien valtarakenteesta. Mielestäni rauhankulttuuria rakentavien pitää alkaa opiskella puolustusvoimien rakenteita ja seurata entistä tarkemmin esimerkiksi maanpuolustuskorkeakoulun opintojen sisältöä.

Pääesikunta on puolustusvoimain komentajan johtoesikunta, jossa työskentelee noin 400 henkilöä, joista noin puolet on sotilashenkilöitä ja vajaa puolet siviilihenkilöitä.

Pääesikunnan tehtävänä on huolehtia valtakunnan sotilaallisen suorituskyvyn ylläpidosta, suunnittelusta ja valmiudesta. Keskushallintoviranomaisena Pääesikunnan tehtävänä on valmistella, suunnitella, esittää, päättää ja täytäntöönpanna hallinnollisia ratkaisuja ja toimenpiteitä.

Puolustusvoimain komentaja johtaa Suomen puolustusvoimien käytännön toimia. Komentaja on ylipäällikön (eli Tarjan) alainen tällä hetkellä hän on Juhani Kaskeala ja 1.8.2009 alkaen Ari Puheloinen.

Yritin selvittää mitä sotatalouspäällikön tehtäviin kuuluu. Siirtääkö Rannikon ylentäminen hänet pois nykyisistä tehtävistään on myös epäselvää. Mutta oletetaan että puolustusvoimissa on nyt sotatalouspäällikön paikka auki. Kehotan ja suoratastaan villitsen kaikkia kelvollisia hakemaan tuota paikkaa.

Onhan päivän selvää, että puolustusvoimissa pitää rauhan aikana olla korkea-arvoinen virka eli sotatalouspäällikön virka. Vaikka oikeistolaisia ja konservatiiveja sota- ja rauhantalouspäälliköitä on vaikea erottaa toisistaan on rauhantalouspäällikön virka edelleen eduskunnassa ja sieltä se virtaa raha myös sotatalouteen niin kuin olemme voineet puolustuspoliittisesta selonteosta lukea. Suomen asemäärärahoja aiotaan korottaa ja puolustusmenot nostaa kahteen prosenttiin sekä sitoa ne indeksiin.

Ennen kuin ryntäämme joukolla hakemaan tuota sotatalouden johtajan virkaa on hyvä katsoa miten Juha Rannikko on pätevöitynyt sotatalouspäälliköksi. Aikaisemmin Rannikko on toiminut puolustusvoimien huoltopäällikkönä ja apulaishuoltopäällikkönä pääesikunnassa, vanhempana osastoesiupseerina puolustusministeriössä, materiaaliosaston päällikkönä, apulaisosastopäällikkönä, osastopäällikön sijaisena, osastoesiupseerina, ohjustoimiston päällikkönä, toimistopäällikön sijaisena ja toimistoupseerina Merivoimien esikunnassa sekä laivueupseerina Saaristomeren laivastossa ja Rannikkolaivastossa. Yleisesikuntaupseerin tutkinnon Rannikko suoritti vuonna 1987. Lisäksi hän on suorittanut opintoja Ruotsissa, Yhdysvalloissa ja Ranskassa. Kontra-amiraaliksi hänet ylennettiin vuonna 2006. Vara-amiraali Rannikko on määrätty Merivoimien komentajaksi 1.7.2009 lukien. Pitää siis olla ainakin viisikertainen päällikkö ja tuntea jopa ohjustoimistot. Me rauhan aktivistit emme taida olla luonteeltamme militaristisiksi johtajiksi pyrkijöitä vaikka meille tutussa laulussa sanotaankin että ”Sinun täytyy asuta johtoon”. Onneksi on kuitenkin puolustusvoimien omat rekrysivut. Parhaillaan siellä on auki monen monta kiinnostavaa työpaikkaa. Heti etusivullakin sanotaan, että tarjolla on työtä jolla on merkitystä. Sinne siis? Puolustusvoimien avointen työpaikkojen listassa ei ole sotatalouspäällikön paikkaa! Se menee varmaan tuttujen kautta. Teen sen sijaan soveltuvuustestin. Olisiko minusta aliupseeriksi? Eteeni avautuu hieno mustanpuhuva sivu, jossa jalkapalloilija katsoo minua suoraan silmiin. Pallo on vankasti lanteilla. Näyttää hyvältä. Pääsen Suomen parhaaseen liigaan. Olen kaikkien veikkausten kohde. Idoli. Teen testin ja alan pelätä jo itseäni ja mahdollista tulosta. Ruutu vilkkuu ja tulos on valmis: Testin perusteella ilmavoimista saattaisi löytyä minulle hyvinkin sopivia tehtäviä. Apua! Tulokset kertovat totuuden ”Ilmavoimien viestialiupseerina pidät yhteydet kunnossa maan ja taivaan välillä” – ”Työhön kuuluu paljon nousuja ja laskuja, lentokoneiden nimittäin. Mutta parasta työssä on se kun voit pitää langat (ja langattomat) omissa käsissäsi”.

Kukapa ei olisi tätä odottanut. Pitkän linjan rauhan aktivisti onkin taistelulentäjä!

Olen aktivistin ja taiteilijan työtä tehdessäni tottunut siihen, ettei työstä saa palkkaa. Miten on sotilaan arjessa – sotatalouspäällikön palkkatietoja en löydä hakemallakaan. Kyllä Tarja sen varmaan tietäisi mutta en jaksa vaivata kun ovat juuri tänään siirtyneet Kultarantaan kesälomalle.

Taistelulentäjän nimikkeelläkään ei rekrytietojen talousosastossa aukea mitään. Sen sijaan rauhan aikana täystyöllistetyt taistelusukeltajat ja taisteluvälinealiupseerit saavat listan mukaan palkkaa 1950,45-2443,56 € kuussa. Taistelijoita parempaa palkkaa saavat odotetusti päälliköt kuten Osastopäällikkö joka tienaa peräti 5013,57 - 5870,59 € kuussa. Ehkä mielenkiintoisinta on, että puolustusvoimissakin ollaan läpinäkyviä ja avoimesti kerrotaan ettei maailmanpoliittisesta tilanteesta juuri tarvitse tai kannata tietää mitään ja siksi Tilannevalvojan nimikkeellä työskentelevälle maksetaan naurettavat 1723,50-2161,64 € kuussa.

Puolustusvoimissa ei seurata tilannetta – olisiko rauhanliikkeellä nyt syytä toimia?

Juha-Pekka Väisänen

< < < ylös

Välinpitämättömyys ja tyhmyys ovat suurin maailmanrauhan uhka

Suomen puolustuspoliittisessa selonteossa linjataan asemäärärahat kohti Naton vaatimuksia. Taide ja kulttuuri ovat vaarallisia elementtejä sellaisessa yhteiskunnassa jossa valtaa halutaan keskittää entistä harvemmille. Suomen puolustuspolitiikka perustuu aseellisen voiman tehostamiseen. Kulttuuri ja sivistys loistavat poissaolollaan kun Suomea puolustetaan.

EU maiden johtajat kuten Britannian pääministeri Gordon Brown, Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy, Espanjan pääministeri José Luis Rodriguez Zapatero sekä Italian pääministeri Silvio Berlusconi loistivat poissaolollaan kun EU aloitti toukokuussa 2009 Prahassa uuden itäisen kumppanuusohjelman kuuden entisen neuvostotasavallan kanssa. EU:n kumppanuus ohjelmassa ovat mukana Armenia, Azerbaidzan, Georgia, Moldova, Ukraina ja Valko-Venäjä.

Suurten johtajien poissaolo kumppanuusohjelman avauksessa tuskin johtui Venäjän pelosta. Venäjähän ei halua Natoa EU:n suunnittelemalle laajentumisalueelleen. Kumppanuus on hyvä sana. Kumppanuushan on kuin ystävä. Samanmieliset ja yhteistyötahtoiset. Naton laajentumisen kumppanuustapaamisesta poisjäänti on selvää konservatiivista EU politiikkaa. Nyt ei ole hyvä aika nostaa esille EU:n liittovaltioitumista, vallan keskittämistä tai EU:n militarisoitumista.

Ei tarvita kovin monimutkaista ajatuskuviota kumppanuuden ytimen ymmärtämiseksi. Kaikki kuusi uutta EU kumppanuusmaata ovat jo sotilasliiton kumppanuusmaita. EU:n itälaajentuminen on militarisoitumisen ja kilpailu yhteiskunnan laajentumista. Ystävyys kumppaneille merkitsee tavaran ja pääoman vapaata liikkuvuutta ja Nato johtoista militarisoitumista. EU pyrkii purkamaan kaikki sisämarkkinoita hankaloittavat rajoitukset. Suomi Vanhanen etu nenässä on innokkaasti mukana lyömässä löylyä kilpailuyhteiskunnan kiukaille. Tämä tarkoittaa peruspalveluiden alasajoa, työehtosopimuksien romuttamista ja kaiken kilpailulle alistamista. Aikamoisia ystäviä nämä kumppanit!

Suomi viimeisen tutkimuksen mukaan vie eniten aseita EU:n alueelle. Yli puolet kaikesta aseviennistä on kohdistunut Ruotsiin ja Puolaan. Naapurille myydään aseita koska ne eivät ole sodassa. Suomi kuitenkin käy asekauppaa tämän Sadankomitean tutkimuksen mukaan myös sotaa käyvien maiden kanssa. Yhdysvallat käy sotaa mutta se ei estä Suomea myymästä USA:lle aseita.

Koko Suomen aseteollisuus voitaisiin lopettaa. Emme varmaankaan myy Ruotsille aseita siksi, että ruotsalaiset leikkivät niillä koska aseet ovat kivoja. Suomi myy aseita jotta niitä käytettäisi siihen mihin ne on suunniteltukin. Aseelliseen puolustukseen ja sodankäyntiin. Olisi mielenkiintoista vertailla Suomen kulttuurivientiä ja asevientiä rinnakkain. Uskallan väittää, että jos suomalaisen kulttuurin vienti sidottaisiin aseviennin indeksiin nostaisi se suomalaisen kulttuurin uuteen kukoistukseen.

Kulttuurisilta Kuubaan verkosto on käynyt kulttuurivientiä Yhdysvaltojen boikotoiman Kuuban kanssa. Virallisella Suomella ei ole virallista kulttuurisopimusta Kuuban kanssa eikä sinne käsittääkseni myöskään myydä aseita. Nyt kuitenkin Kulttuurisilta Kuubaan verkosto on saanut virallisen aloitteen Kuuban kulttuuriministeriöltä järjestää suomalaisen kulttuurin viikot Havannassa vuonna 2010.

Tämä on asevientiä merkittävämpi avaus. Rauhankulttuuri on mahdollinen ja taide on se paras lähettiläs. Yhdysvallat on nimennyt Kuuban yhdeksi pahan akselin maaksi. Pahan akselin maat ovat terroristitason uhka Yhdysvaltojen ajamalle vapaudelle. Tämä on yhdysvaltalaista kilpailuyhteiskunnan ja konservatiivisen puolustuspolitiikan konkreettista ulkopolitiikkaa. Me voimme kuitenkin ylittää ihmisten tyhmyyden ja välinpitämättömyyden kulttuurin ja taiteen avulla. Aki Kaurismäki tekee sen jo tänä vuonna joulukuussa jolloin Kaurismäen elokuvat ovat laajasti esillä Havannan elokuvafestivaaleilla.

Puolustuspolitiikka näyttäisi ihan erilaiselta kumppanuuspolitiikalta jos sen nyt sisältämä militarisoituminen ja bisneksen teko muutettaisi ihan oikeaksi kulttuurien ja kansojen välisen yhteisymmärryksen tieteeksi ja taiteeksi.

Nyt on EU Parlamentin vaalit. Tapasin Vantaalla kansallisen Kokoomuksen nuoren ehdokkaan jolla oli merkittävää työkokemusta YK:sta ja muista kansainvälisistä haastavista tehtävistä. Kokoomuksen itseään arvoliberaaliksi kutsuva ehdokas ihmetteli maailman kuvaani. Kuinka joku voi olla enää kommunisti? Hän ei ollut koskaan keskustellut kommunistin kanssa. Minä ihmettelin oikeistolaisen toverin ihmiskuvaa. En ollut koskaan ennen tavannut ihmistä, joka ihan kirkassilmäisesti kertoi, että koska ihminen on perimmiltään paha niin yhteiskuntaa ei voi järjestää yhteisvastuun periaatteelle.

Joskus on niitä päiviä, jolloin tuntee syvästi ja luulee oivaltaneensa jotain. Tämä tapaaminen Kokoomuksen EU ehdokkaan kanssa teki päivästäni sellaisen. Aloin ymmärtää niitä kaikkia kilpailuyhteiskuntaan uskovia ja militarisoitumisen kannattajia.

Jos vastassa on paha ja maailma on täynnä pahan akseleita niin asevarustelu ja vapauden myyminen ja ostaminen tuntuu ihan loogiselta.

Juha-Pekka Väisänen

< < < ylös

Jaffat paukkuu ja arabikansat yhdistyy

Taas se alkoi! Jaffamainokset pyörii telkkarissa ja helemat paukkuu! On mainostajalla pokkaa laittaa vanha mainos paukuttelusta. Kaikki tiedämme mitä Jaffojen kotimaassa on vuoden vaihteessa tapahtunut. Gazassa Israelin armeija tuhosi koko infastruktuurin ja tappoi toistatuhatta siviiliä, naisia ja lapsia. Ja kotisuomalaisten kuluttajien helemat vaan paukkuu! Mautonta!

Olin mukana mielenosoituksissa, joilla vastustettiin Israelin Gazaan suuntautuvia pommituksia. Palestiinalais-siirtokunnan aloitteesta olemme perustaneet uuden Palestiinan solidaarisuusryhmän jossa Pand on ollut merkittävän aktiivinen. Nokiankadun kokouksissa ihmiset ovat olleet tosissaan. Nuori palestiinalainen mies on saanut minut hiljaiseksi. ”Haluamme tulla kaduille ja kertoa kaikille että olemme surullisia”. Mehän emme Suomessa juuri ilmaise muille suruamme. Suru on useimmin yksi intiimimmistä tunteista. Viemme kukkia, poltamme kynttilöitä, itkemme yksin ja olemme sisäänpäin kääntyneitä. En osannut tehdä sellaista performanssia surusta jonka olisin voinut tuoda kadulle osaksi miekkaria. Itse en ole koskaan pitänyt kynttilöistä mutta Palestiinana solidaarisuusryhmän kynttilämielenosoitukset olivat erinomaisia surunosoituksia.

Kolmen sepän patsaasta tehtiin toivon majakka keskellä Gazan hätää. Vanhan kirkon puistossa siirryimme jonnekin ylimaalliseen kunnioittamisen ja voimakkaan ymmärtämisen tilaan kun maailman äidit osoittivat mieltään samaan aikaan eri puolilla maapalloa kynttilämuistotilaisuudessa, jossa luettiin ääneen pommituksissa kuolleiden nimiä. Gazan lasten nimet kuuluvat edelleenkin mielessäni.

Aina kun seison räntäsateessa Israelin suurlähetystön edessä kysyn, että mihin tällä ihan oikeasti voi vaikuttaa? Tapasin helmikuussa Jordanian kommunistisen puolueen puheenjohtajalle Munir Hamarneh puoluekokouksessa Ateenassa. Kreikan pääkaupungin lämmössä Kerroin Hamrnehille suomalaisesta rännästä, rauhanliikkeestä ja Palestiinalais-siirtokunnan aloitteellisuudesta. Jordania on konfliktin naapuri ja luonnollisesti kiinniliimattu Israelin ja Palestiinan kysymykseen. Hamarneh pitää meidän toimintaamme täällä Suomessa merkittävänä ja korostaa kansainvälisen yhteistyön painoarvoa Lähi-idän konfliktissa. Lupaan jordanialaiselle jaksaa olla solidaarinen ilmastostamme huolimatta.

Kreikassa aktivistit järjestivät massamielenosoituksia Astakoksen satamassa, jonka kautta kuljetettiin aseita Israelin Gazan pommituksiin. Nyt ollaan suunnittelemassa suuria mielenosoituksia Srassburgiin Natoa vastaan koko Euroopassa. Emme halua onnitella Natoa sen juhliessa 60 synttäreitään. Pohjois- Italiassa rakennetaan uutta valtavaa Nato-tukikohtaa, josta käsin on tarkoitus suorittaa tulevaisuuden sotilaalliset operaatiot Lähi-idän suuntaan.

”Ei Palestiinan sortaminen loppunut kansainvälisten uutisten loppumiseen” sanoo Palestiinassa toimivan Arabia tutkimuksen kulttuuritutkija Omar Shedade. Miten on mahdollista, että ihminen, jonka elämä on alistettu Israelin valtion systemaattiselle ja määrätietoiselle terrorille ei ole katkera eikä näe Israelin tuomitsemiselle merkittävämpää roolia Lähi-idän kriisissä? Shedade kuorii Ateenassa appelsiinia ja tarjoaa tuon tuostakin palan kysymyksiä pulppuavalle suomalaiselle. Suomen räntä on kaukana ja keskustelu Lähi-idän kysymyksistä Israelilaisten, Palestiinalaisten ja Jordanialaisten poliitikkojen kanssa saa hikoilemaan.

Israelin Mohammed Naffaa syö kanssani samaa palestiinalaisen kulttuuritutkijan appelsiinia ja kertoo, että Israelin kommunistit tapaavat kerran kuukaudessa palestiinalaisia vasemmistolaisia ja kommunistisia puolueita sekä muita järjestöjä. Hamas ei kuulu näihin muihin järjestöihin. ”Emme käy keskustelua Hamasin kanssa koska se yrittää tuhota Israelin” toteaa Naffaa ja jatkaa että ”koko kysymys Palestiinan ”tilanteesta” on absurdi keskustelun avaus koska Israelin rakentama muuri on saartanut palestiinalaisten elämän avovankilaksi. Gazan vuodenvaihteinen pommittaminen toi Israelin vain kansainvälisiin uutisiin ja vauhditti vaaleja. Arjen epäoikeudenmukaisuus ja kärsimys vaan jatkuu. Ihmisten ei nyt pitäisi unohtaa Palestiinaa”

Tutkija toteaa että Palestiinan kansan vapautus rintaman jäseniä istuu israelilaisessa vankilassa. Poliittinen vaikuttaminen on vaikeaa, mutta Shedade kertoo että on luonnollista, että Hamas on saanut niin merkittävän roolin Gazassa. Hamasin politiikka on ollut konkreettista apua köyhyydessä oleville ihmisille, sosiaali- ja terveyspalveluja, ruokaa ja puhtautta. Lähi-idän konflikti on enemmän kuin Israelin ja Palestiinan aluepoliittinen kysymys. Lähi-idässä konkretisoituu Israelin imperialistinen politiikka. Akel Taqaz Palestiinan kansan puolueesta sanoo, että kysymys on siitä hyväksymmekö israelilaisen imperialistisen politiikan, joka alistaa alueen köyhiä kansoja laajemminkin kuin vain Palestiinassa. Kun kysyn onko sosialismi ratkaisu Lähi-idän ongelmiin saan miehet korottamaan ääntään. ”Totta kai oikeudenmukaisempi maailma alkaa siitä, että ihmistä ei riistetä ja alisteta.” Omar Shedade tarjoaa lisää appelsiiniä innostuneille miehille ja lisää, että ”Pitkällä linjalla kyllä, sosialismi on päämäärämme mutta ensimmäinen askel on voimistaa laajempaa arabimaiden yhteistyötä, solidaarisuutta ja poliittista tiedostamista.”

Palestiinan solidaarisuusryhmä muistuttaa Suomessa, että taistelu oikeudenmukaisemmasta ja toisenlaisesta maailmasta on mahdollinen. Odotan innolla Gazan solidaarisuuskonserttia ”Song for Gaza – Konsertti Gazan toivolle” Nyt meillä on kerrankin mahdollisuus osoittaa solidaarisuutta Palestiinalle niin, että räntää ei tule joka suunnasta. Hurraani huudan noille meidän taiteilijoille ne uskaltaa pistää vastaan herroille ja gorilloille! Ja seuraavan kerran vastarinta ja solidaarisuus on mahdollista 20.3. Kulttuurikeskus Caisassa kello 18.00.

Juha-Pekka Väisänen

< < < ylös

Rauhanpalkintoa voisi juhlia tuplaamalla rauhantyön määrärahat!

Ahtisaari nosti taas Suomen maailman kartalle. Balsamia Jokelan ja Kauhajoen haavoihin? Ulkoministeri kehuu nyt entistä presidenttiä kuin ovelta ovelle kulkeva imurikauppias. Naurattaa! Tämä Ahtisaaren palkitseminen ei ole mitään uutta. Näin meillä Suomessa aina toimittu. Voitetaan maailmalla kaikki kisat ja voitetaan koska ollaan Suomalaisia. Oma poikamme pärjäsi taas hyvin voitti rauhan idolsit! Ollaan taas pärjätty rauhanpisatestissä. Kohta Suomeen virtaa tutkijoita ja toimittajia katsomaan miten meillä kasvatetaan rauhaan.

Sillä aikaa suomalainen rauhan liike pohtii ankarasti mitä tehdä kun rauhanliikkeiden toimintaan budjetoidut määrärahat eivät singahda Ahtisaaren tavoin korkeuksiin. Tuskin kukaan nyt maailmalla rauhan kansalaisiksi leimattu suomalainen tavis edes tietää, että sellaiset rauhantyötä tekevät järjestöt kuin Suomen Rauhan puolustajat, Rauhan liitto tai vaikka taiteilijoiden rauhanjärjestö PAND joutuvat joka vuosi olemaan varuillaan kulttuuriministerien henkilökohtaisista linjauksista ja imurikauppiaiden vaalilupauksista. Joka vuosi suomalaiset rauhanjärjestöt kituuttavat onnettomilla määrärahoilla juuri nyt kun rauhankulttuurin kysymyksiä pitäisi nostaa esille niin kotimaassa kuin levottomassa maailmantilanteessakin.

Ahtisaarta juhlitaan, kakkuja leivotaan, pidetään puheita ja lasia nostetaan. Hyvä! Mutta nostetaan samalla suomalaisen rauhanliikkeen määrärahoja toimia rauhan kulttuurin puolesta, jotta nobelistin rauhankulttuuria voidaan jatkaa ja voimistaa!

Juha-Pekka Väisänen

< < < ylös